Edelliseen postaukseeni liittyen haluan vielä kertoa omasta suhteestani mediaan, lähinnä iltapäivälehtiin ja ns. puskajournalismiin.
Alati vähenevien uutisten tilalle on tullut massiivisia liitteitä ja viihdeosiokin vie nykyään tilaa enemmän kuin ns. uutissivut.
Noh, sellainen lienee ajanhenki enkä siihen nyt jaksa puuttua. Luen itse kaikenlaisia juttuja monista eri lähteistä. Julkkisjuorut eivät juuri kiinnosta, mutta luen niitäkin joskus.
Pääasiassa luen juttuja netistä eri lähteistä, sillä minulle tulee vain Hesari (eräs alan lehtikin tuli, mutta sen kanssa on koko ajan ongelmia ja se on taas lakannut tulemasta – ei voi tajuta!).
Se on siis ainoa paperilehti, jota luen satunnaisia muita lehtitilauksia lukuun ottamatta (viimeksi taisi tulla tilattuna Hyvä Terveys). Ja viikonloppuisin ostan yleensä Ilta-Sanomat.
En ole idiootti lukija, joka uskoo kyseenalaistamatta kaiken. Jos jokin aihe tai juttu minua oikein kiinnostaa, niin silloin luen siitä monesta eri lähteestä.
Minulla ei ole mitään rajoja sen suhteen, mistä kaikkialta juttuni luen.
En myöskään jaottele lehtiä ”hyviin ja pahoihin” tyyliin noita ei voi lukea ja noita voi.
Itse kutsun Seiskaa ja vastaavantyyppisiä lehtiä ja samalla tyylillä tehtyjä juttuja ”Puskajournalismiksi”. Mielestäni kuvaa hyvin niiden tyyliä. Jokaisessa maassa on omat puskajournalistinsa.
Se, kuinka tarpeellista tällainen sitten on, on jokaisen oma asia. Itse ostan jopa sen Seiskan joskus kotiini. Se on hyvää parveke- ja vessalukemista: Paljon kuvia ja vähän tekstiä.
Jos minulta kysytään, niin Seiska alitti riman oikein kunnolla vain silloin (en ole lukenut joka numeroa, joten en tiedä mahdollisista muista rimanalituksista), kun julkaisi kuvan Lordin laulajasta Tomi Putaansuusta.
Hän oli tullut julkisuuteen Lordina ja tehnyt selväksi, ettei kaipaa henkilökohtaista julkisuutta. Sitä olisi mielestäni pitänyt kunnioittaa.
Ne taas, jotka joka toinen päivä esittelevät garderobiaan, kertovat ”masennuksestaan”, keikistelevät verkkosukissa, kertovat ihmissuhteistaan jne. ovat ihan eri asia. He ovat valinneet sellaisen julkisuuden.
Kaikkein suurimmat naurut saan kyllä siitä, kun joku julkkis tulee kertomaan (KATSO KUVAT! Meikki ja hiukset, Raila Hulkkonen, vaatteet Serpentiini) lehden palsoille, että poistuu julkisuudesta, koska ei kestä sitä.
Miksi näitä juttuja sitten luetaan (kaikki eivät tietenkään lue – en yleistä!)?
En tiedä, en osaa vastata edes omalta osaltani, miksi luen ns. puskajournalismia(kin) ja katselen kuvia (noh, kuvia katson kyllä puhtaasti teknisessä mielessä).
Eräs selitys, jota tähän usein tarjotaan, on se, että saa kokea itsensä paremmaksi kuin muut lukiessaan julkkisten toilailuista. Kaikki julkkisjututkaan eivät tosin kerro heidän toilailuistaan, vaan joskus ihan vain heidän ajatuksistaan ja näkemyksistään.
Minua taas kiinnostaa ihmisten ajatukset ja järjenjuoksu. On myös mielenkiintoista lukea ihmisistä, joilla on ihan erilainen elämäntilanne, ajatusmaailma jne. Ja kyllä, joskus on kiva vaan tirskua toisten (minun mielestäni) tyhmyydelle.
En jaksa myöskään koko ajan olla lukemassa politiikkaa tai muuta yleisesti hyväksyttävää ja sivistynyttä. Minulla ei ole tarvetta esittää mitään kulturellia älykköä, joka lukee vain laatulehtiä, koska en sellainen ole.
25 älynväläystä:
Niin, monet eri lähteet ovat hyvät, mutta harvat lehdet kirjoittavat nykyään omia juttuja, ne uutiset ostetaan usein samasta lähteestä.
Mä luen Seiskan (tai katselen kuvat) silloin jos sen saan käsiini ilmaiseksi jostain. Sillä on oma viihdearvonsa, mutta en kyllä maksaisi siitä. En tosin maksa mistään muustakaan lehdestä nykyisin, joskus harvoin ostan jonkun irtonumeron jos tuntuu siltä.
Ja juu, mediakriittisyys on kyllä ihan hyvä olla olemassa. Tuntuu että monet julkkikset unohtavat, ettei toimittajat ole mikään koko kansan äänitorvi.
Kaikista huvittavimpia ovat ne julkkikset, jotka itse haluavat julkisuutta hyötyäkseen itse siitä, mutta sitten tilanne ei enää miellytäkään jos tulee negatiivista julkisuutta. Kuten nyt vaikka Sarasvuo.
Minä aloin lukea "roskalehtiä" vasta, kun tapasin mieheni, koska hän osteli niitä jatkuvasti. Niihin jää helposti koukkuun, koska ovat helppoa ja hauskaa luettavaa. Mutta Seiskasta minulle tuli suorastaan fyysisesti paha olo, koska se oli niin sekava ja ala-arvoinen lehti. Nykyään mies lukee vain talous- ja tiedelehtiä ja sarjiksia, olemme päässeet eroon roskalehti-riippuvuudesta. (Sanon roskalehti siksi, että jutut ovat melkoisen epäluotettavia tai tyhjänpäiväisiä.) Mutta taas teki mieli kassalla ostaa lehti, jossa Lampenius esittelee vauvaansa ja Fingerroos mauttomia raskauskuviaan. :-D
Jaa, mitä tähän sanois, että en moralisois. Minulle kun ei tule mitään muuta lehteä kun paikallinen sanomalehti. Eikä minua kiinnosta kuka makaa kenenkin kanssa. olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmiset nauttii lukea toisten vastoinkäymisistä. Onko se vahingoniloa vai mitä, en tiedä. tai sit se on tavallaan tirkistelyä. Sitä ollaa otettu mallia suuresta maailmasta, jossa kaikkien julkimoiden tekemiset ja tekmättä jättämiset retostellaan. Meillä kun ei ole kuninkaallisia niin puhutaan sitte vaikka Matista ja Mervistä. Tää on ihan sama, kun meidän uutisissa kerrotaan kun muutama irakilainen on kuollut, jossain pommi-iskussa. Ketä kiinostaa?
Hannele, tottapa tuokin.
Tiina, Minulla on vähän sama juttu eli en pahemmin viitsi maksaa lukemistoista. Mutta kun tietoa on maksuttakin runsaasti tarjolla, niin mikäpä ettei. Fiiliksestä riippuen ;)
Moni kauhistelee ”julkkisparkoja”, kun ”joutuvat” median myllytykseen. On se tietty hyvä, että on empatiakyky tallella, mutta joskus tuntuu että monen kohdalla se tarkoittaa samaa kuin sokeus ja kuurous ja kriittisyys.
Moni säälittelee Matti-parkaa ja vaatii, että median pitää jättää hänet rauhaan. Oikeastaan näillä vaatijoilla ei ole hirveästi kykyä tuntea empatiaa, kun tämä entinen mäkikotkahan itse nimenomaan tyrkyttää itseään julkisuuteen. Kun hänelle tapahtuu jotain (tai hän saa jonkun neronleimauksen), hän on heti soittamassa luottotoimittajalleen ja ehdottelee, että hänestä voisi nyt tehdä jutun.
Annie, Kiva kun kerroit ”roskalehtitaustastasi”. Mielestäni niiden lukemisessa ei ole mitään hävettävää. Tai tietenkin, jos ei elämässä ole muuta kuin selailla juorulehtiä ja vatvoa niitä päivästä toiseen, niin kyllähän silloin jotain voi olla pielessä, mutta ääripäät nyt aina ovat aika haitallisia. ;)
Taidan muuten olla poikkeus siinä suhteessa, että itse en osta lehtiä lööppien perusteella (okei, joskus jonkun terveys- tai naistenlehden voin ostaa kannen perusteella). Jos ostan päivälehden, mitä tapahtuu harvoin, se on Ilta-Sanomat – ihan sama mitä otsikoissa on. Ilta-Sanomat ei ihan vielä ole niin viihdelehti kuin Ilta-Lehti minun mielestäni.
Huomenna onkin muuten torstai – ei muuta kuin Seiskaostoksille ;DDD
Amalia, Ei minua ainakaan voi moralisoida. Tai en siis koe tätä aihetta sellaiseksi, että tässä nyt olisi kenellekään aihetta moralisoida. Toki jos itse koet niin, niin anna mennä vaan. ;)
Ei minuakaan kiinnosta lukea, kuka panee ketäkin. Juttuja on monenlaisia eikä kaikki puskajournalismikaan ole ilkeämielistä. Usein se riippuu lukijastakin, miten juttuun suhtautuu.
Myönnän kyllä, että saan toisinaan kiksejä siitä, kun luen vaikkapa jonkun julkkiksen blogia tai kolumnia. Jos tekstit ja aiheet ovat (minun mielestäni) idioottimaisia, niin saatan tirskua täällä näytön takanakin – joskus jopa hekottaa ääneen.
Minua ärsyttää ehdoton asenne ja lokerointi. Ikään kuin puskajournalismia lukeva henkilö olisi jotenkin kauttaaltaan vahingoniloinen sadisti, joka nauttii toisten ongelmista.
Ja ikään kuin hän ei lukisi mitään muuta kuin niitä juorujaan ja elelisi omassa kuplassaan.
Mutta kukin saa toki ajatella, miten haluaa.
”Tää on ihan sama, kun meidän uutisissa kerrotaan kun muutama irakilainen on kuollut, jossain pommi-iskussa. Ketä kiinostaa?”
Minua kiinnostaa, usko tai älä, siitä huolimatta että moni muukin asia kiinnostaa.
Herneet on poissa, mutta en aio uusia hankkia, joten en edes nyt lue kirjoitustasi. Minä ihan oikeasti pahoitin mieleni niinkin "vähäpätöisestä" asiasta, kuin jo kerroinkin..
Sinua lainatakseni, niin kyllä!
"Mikkonenkin voisi ilmaantua tälle vuosituhannelle, kun tätä nyt eletään, vaikka kuinka tekisi mieli piehtaroida ajan kultaamassa menneisyydessä." Niin samaa mieltä! Taidan täst edes välttää kaikkea missä lukee Mikkonen tai turha julkkis ;)
Peikko lukee mitä sattuu eikä koskaan ole muistanut pyytää lukemiselleen lupaa eikä lukemistaan anteeksi :)
Miten saatkin, Elegia, aina ravisteltua ihmisten pölyyntyneitä ajatuksia?
Onpas tämä ollut kuuma aihe!
Itse olen tässäkin asiassa kaikkiruokainen enkä millekään allerginen, on ruokia joista pidän enemmän ja toisista vähemmän, jostain en ollenkaan mutta syön silti. Hienommassa tapauksessa se on tiedonjanoa, vähemmän hienossa uteliaisuutta. Minusta vaan on kiva tietää että tuommoinen ja semmoinenkin henkilö on olemassa ja tekee tuollaista, vaikka se ei elämässäni mitään muutakaan ja unohdan sen välittömästi. Tiedänpä ainakin kenestä puhutaan.
Keltainen lehdistö on sen verran tunnettu, että varmaan jo etukäteen jokainen tietää mitä odottaa, ottaa vastaan tai ei, jokaisen oma asia. Vaaralliseksi se menee vasta siinä vaiheessa kun lehti alkaa tehdä syyttömistä rikollisia ennen kuin tuomioistuin on tuomionsa antanut. Näin on onnistuttu pilaamaan monen viattomankin elämä.
Ja myös esim. Lordin tapauksessa, siitä olen samaa mieltä. Joku moraali siis pitäisi lehdilläkin olla.
Toisaalta Suomessa on myös julkisia henkilöitä joita ei lehtiotsikoissa hyppyytetä, joten niin halutessaankin aika hyvin pystyy rauhassa elämään.
Adressit.comissa voi muuten käydä kirjoittamasssa nimensä tähänkin asiaan jos joku niin haluaa 'keltainen lehdistö kuriin'.
Hups, tulipa tarina, ehdin lukea näitä juttuja kommentteineen jo monesta blogista ja kävin jostain syystä paiskaamassa ajatukseni sinun blogiisi.
Muuten eka suomalainen lehti, jonka luen jo lentokoneessa on Iltis, siitä saa hyvin paikallistuntumaa.
Ano,
Ei kannata niitä herneitä ehdoin tahdoin hankkia! Hyvä suodattaa, jos tietää että on olemassa hernevaara. Niin yritän tehdä itsekin (minullakin on aiheita, jolloin herne on lähellä nenää), kun aina ei jaksa olla kiihtynyt.
Ei muuten ollut tarkoitus vähätellä pahastumistasi. Minulle asia on vähäpätöinen, mutta jokaisella meillä on omat hernelähteemme. Kenties aihe, josta itse pahoittaisin mieleni, olisikin sinulle merkityksetön. Niin se menee.
Peikko,
Hyvä huomio, ei pitäisikään joutua pyytelemään anteeksi.
Tietenkään ei ole mukavaa, kun päässä on ajatus siitä, että moni ajattelee näitä lehtiä lukevan olevan jokin sairas tirkistelijä (asia esitetään siinä muodossa kuin näiden lehtien lukeminen olisi verrattavissa suunnilleen vaikkapa sairaalloiseen pornoriippuvuuteen) ja erityisen vahingoniloinen ja ilkeä ihminen. Noh, en menettänyt yöuniani sen takia ;)
Sirokko, Hyvä tuo ruokavertaus! Ja nuo sinun listaamasi syyt ”kaikkiruokaisuuteen” voisin myös itse allekirjoittaa omalla kohdallani. Lisätään listaan ;)
Kiitos tuosta adressit.com.linkistä – sinne vaan kaikkia sensuuria (anteeksi, oli ihan pakko heittää tämä piikki) kaipaavat nimi alle! Mutta milläs Tuksu sitten elää, jos ei enää pääse lehteen?! ;)))
Ja tosi kiva, kun paiskasit kommenttisi juuri tänne!
Pakkoa jatkaa tätä juttua. En missään tapauksessa halua ketää lokeroida, enkä osoitaa sormella. Enkä pidä itseäni yhtään parempana ihmisenä, koska en lue näitä lehtiä. Olen vain joskus miettinyt, mikä saa ihmiset ostamaan näitä lehtiä. Itse olen vaan vissiin niin kalkkis, että ei vaan kiinnosta.
Jaksatko ihan tosiaan olla illasta toiseen kiinnostunut näistä uutista, joissa joku on taas räjäyttänyt itsensä ja pari muuta?
Amalia, niin kuin tuossa jo mainitsin, niin ei uutisten, lehtien (tai roskalehtien tai whatever) seuraaminen tarkoita sitä, että niitä pitää olla koko ajan tutkimassa ja lukemassa eikä ole suodatusta ollenkaan.
Totta kai minäkin suodatan asioita ohi, jos ei juuri silloin kiinnosta (tai ei kiinnosta lainkaan - ei minuakaan nyt ihan joka asia kiinnosta), ei jaksa, ei huvita jne.
Ja kyllä, minä luen jopa kirjoja, joissa räjäytetään itseä ja muita. Enkä nyt tarkoita mitään dekkareita, vaan sellaisia kirjoja, joissa hieman valottuu eri kulttuureiden sisusta. Joissakin kirjoissa siihen liittyy räjähtelyä. Joo, fiktiotahan se on, mutta noita räjäytysuutisiakin katselee sitten hieman eri silmin jne.
Ja ei, en tosiaan ole koukussa mihinkään mediaan, en uutisiin, en juoruihin, en tiettyihin julkisuuden henkilöihin jne. En siis ole mikään himokas ja irstas mediarakastaja. Utelias kyllä olen.
Mulle riittää viihdepläjäykseksi iltapäivälehtien nettivrsioiden juorut. Luen niitä suurinpiirtein kerran viikossa, toisinaan eksyn linkkien perässä sitten ihmettelemään vaikkapa Poshin uusia tissejä tai Michael Jacksonin viimeisiä vaiheita ulkomaisille sivustoille.
Mua ei kauheasti säälitä nämä suomalaiset julkkistyrkyt, semmoiset konkarit, joiden pitäisi tietää, että median kanssa voi viettää pienen kuherruskuukauden ja sitten hyvät uutiset lakkaavat olemasta uutisia.
Toisinaan sitten tekisi mieli vaatia toimittajilta pientä empatiakykyä kun käyvät semmoisten ihmisten kimppuun, joilla ei ole kykyä eikä mahdollisuutta puolustautua tai edes suodattaa itse sanomisiaan. Matti Nykäsen viime seikkailut ja tämän Tukiaisen törttöilyt ovat sitä luokkaa, että ihmettelen kyllä, miten ihmeessä kukaan itseään vähääkään arvostava toimittaja voi vielä noista lypsää.
Itse en ostele Seiskaa, Hymyä tai muita mielestäni ala-arvoisia lehtiä, mutta annan palaa kun pääsen kampaajalle - luen niitä siellä varsin kiinnostuneena. Kurkin myös iltapäivälehtien nettisivuilta kaikki ihmejutut tyyliin "Katso kuva kuinka järkyttävästi julkkis X on laihtunut".
Kuvittelen mielessäni, että on jotenkin sivistyneempää ostaa naistenlehtiä, mutta nekin kirjoittavat samoja juttuja vuodesta toiseen - aina vain uusi julkkis kertoo, kuinka selvisi masennuksesta tai kuinka lapsi muutti hänen elämänsä tms.
Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisillä pitää olla kevyttäkin luettavaa (vaikka toisaalta tuntuu kamalalta, kun julkkisten elämän rajutkin jutut laitetaan viihde-otsikon alle) - on hyvä lukea muutakin kuin Dostojevskia. Ja sitä paitsi on vaikea arvostella lehtiä, joista ei tiedä mitään. Siksi Seiskaakin pitää kurkistaa. ;)
Ihmisillä - tai ainakin minulla - on myös jonkinlainen päivittelyn tarve. Aina välillä pitää olla jotain johon voi sanoa: "No, ajatelkaa nyt tuotakin, ihan kauheeta!"
En lue lehtiä juurikaan. En edes selaile. En varsinkaan sen jälkeen, kun paperinkeräyslootat muuttuivat sellaisiksi, ettei sieltä saa kaivettua enää mitään. Huono uudistus :P
Kaikki lehdet kelpaa, jos kohdalle sattuu ja aikaa on.
Politiikasta en ole kiinnostunut edes joutolukemisen vertaa, mutta muuta kyllä. Seiska on kiva lehti, siinä on paljon värikkäitä kuvia.
Kauneutta käsittelevät lehdet voi selata kanssa, mutta niiden tarjonta ei auta rapistumiseen ja ruokaresptilehdet vain lihottavat ;))
Aku ankka on hyvä, siinä on väkivaltaa ja viihdettä tasapuolisesti.
Suomessa vielä muutamia vuosia sitten asuessani ostin joskus harvoin 7 lehden,jos siinä jotain mielenkiintoista oli ja sitä paitsi siinä sai samalla viikon telkkariohjelmat.....
tatahan on pohdittu puoleen ja toiseen...siella ollessa en ostanut yhtaan lehtea enka aio ostaa vastaisuudessakaan...tarpeen tyydyttaa mutsilta saamani vanhat numerot lahinna Eeva ym. Mina en itse rahojani niihin laittaisi...Monissa on ihan hyvia ja mielenkiintoisia aiheita ja haastatteluja, muutakin kuin vaatekaappiesittelyja!
Sita saamme mita tilaamme. Roskalehdet elaa tasan niin kauan kun saavat mainostajia ja mainokset maksaa lopulta aina kuluttaja tuotteiden hinnoissa.
Mina sukellan uimaan! Mukavaa viikonloppua! :)
Hoover, Sieltä saa kyllä ihan hyvin viihdettä. Sieltä minäkin oman tietouteni tongin, kun en viitsi kotiin lehtiä ostella. Paitsi siis viikonloppuna ja tänään muuten ostin Ilta-Sanomat ihan paperilla. Luen sen samalla kun vedän illallista joskus myöhemmin. Syödessä pitää aina lukea jotain ja romaanit eivät sovi siihen tarkoitukseen.
Tuosta Matista sen verran (aiemminkin jo siitä avauduin), että hän kyllä itse tunkee itseään sinne Seiskaan (muut lehdethän lähinnä siteeraavat Seiskaa, kun kyse on viihteestä). On alvariinsa soittelemassa sille toimittaja-ystävälleen ja ehdottaa itse juttuja.
Sama Tuksun kanssa, itse se änkeää julkisuuteen. En osaa sääliä sellaisia ihmisiä. Jos ei olen sen verran järkeä päässä, ettei tajua mistä on kyse, niin pitäisi jo melkein harkita tuollaisille tapauksille ”uskotun miehen” hankkimista. Tuntuu olevan niin, että monelle (etenkin erityisen turhalle) julkkiselle kelpaa mikä tahansa julkisuus. Sitten jossain vaiheessa, jos aivot kasvaa päähän, voi vähän harmittaa.
Ofelia, Minä ostelen satunnaisesti, aika harvoin. Ja yleensä se ostos on Seiska, jos jotain ostan. ;) Naistenlehtiä en enää itse jaksa lukea. Joskus saatan ostaa sellaisen mökille, mutta olen havainnut että mieluummin valitsen nykyään Seuran tai Apun. Mökkeillessä ostan yleensä aika paljon lehtiä, koska siellä ei ole nettiä (onneksi!).
Minä tunnustan myös minussa olevan päivittelyn tarpeen. Ja minusta on hauska pohtia asioita ääneen eikä vain itsekseni aina.
Iiris, Heh :D Pitääkin alkaa katsella niitä keräyslaatikoita vastaisuudessa ”sillä silmällä”, jos vaikka löytyisi itsellekin mukavaa luettavaa :D
Zilga, Minäkin luen melkein kaiken mikä käteen osuu (nojoo, reseptejä en lue enkä kokkauslehtiä). Joskus eri tahojen odotustiloissa on jännää, kun sieltä voi löytää kaikkea, mitä ei tavallisesti lukisi. Mutta en siis käy muuten vain hengailemassa missään odotustiloissa, ainoastaan jos on asiaa ;D
Yaelian, Seiskassa on kyllä aika hyvät tv-ohjelmat.
BLOGitse, Mukavaa, että tästä on keskustelu! Onneksi tällaista puskajournalismia ei ole pakko lukea, jos ei halua.
Lämpöistä uintiretkeä ja mukavaa viikonloppua sinullekin!
"On myös mielenkiintoista lukea ihmisistä,joilla on ihan erilainen elämäntilanne, ajatusmaailma jne."
Mietin, onko blogimaailmasta tullut minulle jonkinlainen iltapäivälehtien korvike. Täällä minä luen monen sellaisen ihmisen blogia, "joilla on ihan erilainen elämäntilanne, ajatusmaailma jne." Tiedän täällä monesta ihmisestä paljon enemmän kuin keskivertojulkkiksesta. Se ero täällä vain on, että jokainen voi ihan itse valita, mitä kertoo. Omasta kirjoitustaidosta sitten riippuu, onko tieto vääristynyttä. Joskus jokainen meistä kyllä kirjoittaa ihan puskasta...
Journalistinen laiskuus tuli mullekin ensin mieleen: juttuja vohkitaan kärkkäästi englanninkielisistä lehdistä, usein ilmiselvänä tiivistelmänä jo julkaistusta; ei mitään tutkivaa otetta, tai vaivannäköä.
Ehkä se on sivistymättömyyttä että EI lue lehtiä monipuolisesti, mutta mä olen sellainen, että Seiskaa en ole selannut kuin kaks kertaa kampaajalla, Iltis, joka tulee töihin, ei vaan jaksa kiinnostaa -- eipä sille ole kyllä varattu lukuaikaakaan työaikana, joten mitä hittoa sitä sinne oikein tilataan: säästetään siinä että porukkaa irtisanotaan harva se kuukausi, mutta muusta ei sitten säästetäkään, ei edes juustohöylän sivalluksen vertaa.
Jaa-a, kirvottipa kummasti ajatusta juoksuun tämäkin postisi!
Eri lähteistä lukeminen on hyödyksi. Elämääkin kannattaa katsella useasta eri avaimenreiästä;)
Silti on pakko myöntää, etten tunne mielenkiintoa puskajournalismiin kuin silloin, kun on välttämätöntä tarkistaa, mistä muut puhuvat. Toimittajan työssäni aikoinaan luin tietysti kaikkea mahdollista ja vieläkin luen hölynpölyä taustatiedoksi johonkin muuhun juttuun.
Vaikken voi sietää puskajournalismia, en silti koe esittäväni kultturellia älykköä. Muutenkin se joka pitää itseään älykkönä, ei ole älykkö. Toki sellaisiakin on, jotka todellisuudessa lukevat puskajournalismia mutta esittävät lukevansa jotakin "hienompaa" tekstiä.
Sinun asenteesi on hyvä!
Mm, totta. Minua kiinnostaa myös blogeissa samainen asia, mutta toisaalta minua kiinnostaa myös yhtäläisyydet. On nimittäin aina mukavaa, kun löytyy asia, josta ollaan samaa mieltä.
Kutis, Ei ole aikaa tutkia, kun jutut pitää saada ulos ennen kuin naapurilehti ehtii. Ehkä.
Minusta sivistystä ei mitata sillä, mitä lukee vai lukeeko ollenkaan. Kyllähän sen tietenkin ihmisestä huomaa, jos ei ole minkäänlaista käsitystä mistään (ei menneestä eikä nykyhetkestä) ja perusasiatkin (mitä ne sitten ovat, on eri asia) ovat hakusessa.
Itse en siis lähtisi lukemisten – tai lukematta jättämisen – perusteella luokittelemaan ihmisiä mihinkään lokeroon. Eihän se oikeastaan kerro ihmisestä mitään. Vasta silloin lukutottumukset voivat kertoa ihmisestä jotain, jos hän kertoo, miksi hän mitäkin lukee.
Media, hienosti sanottu. Jos katselee vain omasta avainreiästä, voi maailma alkaa näyttää aika suppealta.
Itse en asettanut tässä tekstissäni vastakkain ääripäitä. Valitettavasti minulla on tunne, että moni joka tuon puskajournalismin äänekkäimmin tuomitsee, lokeroi siinä sivussa sitä lukevatkin. Ikään kuin ns. roskalehtien lukeminen tarkoittaisi sitä, ettei mistään muusta olla kiinnostuneita kuin toisten elämistä ja juoruista.
Usein esille pompsahtava kuvaus on myös se, että näitä lehtiä lukevat henkilöt ovat jotenkin tavanomaista pahanilkisempiä ja lukevat noita juttuja vain siksi, että haluavat nauraa toisten epäonnelle ja kuvitella olevansa parempia kuin muut. Aika pitkälle vedetty johtopäätös, ettenkö sanoisi.
Sitä paitsi mielestäni kulturelli älykkökin (mitä se sitten tarkoittaakin täsmällisesti) voi lukea puskajournalismia. Ei lukutottumukset yksistään kenestäkään älykköä tee – tai ole tekemättä.
Kiitos asennekehusta :)) Ei minua hävetä ollenkaan, että seuraan kaikenlaisia "roskajuttujakin". Vaikka varmaan pitäisi hävetä. ;)
Mutta katson Salattuja Elämiäkin (vaikka telkkaristakin saisi katsoa vain laatudokumentteja ja Avaraa luontoa).
Kauniit ja Rohkeat on muuten siitä hassu sarja, että kukaan ei ikinä myönnä katsovansa sitä, mutta silti sillä on kauheasti katsojia :D
Kun ihmisiltä kysytään, mitä ohjelmia he telkkarista katsovat, niin vakiovastauksen tietää jo etukäteen: Katselen dokumentteja ja ajankohtaisohelmia. Telkkarikin on täynnä sellaista turhaa viihdettä, mutta enhän minä sellaista katso... ;-)))))))
Tässä oli sitten runsaasti sarkasmia ja kärjistystä mukana! Mutta kyllä se pieni totuuden hippunenkin siellä on, mielestäni.
Toki sellaisiakin on, jotka todellisuudessa lukevat puskajournalismia mutta esittävät lukevansa jotakin "hienompaa" tekstiä.
Juuri tähän ryhmään siis viittaan tuossa edellisen kommenttini vikoissa kappaleissa.
En siis tarkoita, että esim. Kauniita ja Rohkeita katsovat kaikki anyway, vaan sitä, että uskonpa etteivät ihmiset ihan aina kerro asioita niin kuin ne ovat.
Olen kaikista vastauksesi asioista kanssasi samaa mieltä. En siis tarkoittanut kommentillani sulkea pois mitään näkökantoja. Tartuin vain itseäni kiinnostavaan yksityiskohtaan postauksessasi.
Minä en siis lokeroi ketään enkä mitään ainakaan kovin ahtaisiin lokeroihin kuten et sinäkään.
Ja kyllä... Kultturelli älykkökin voi lukea puskajournalismia ja usein lukeekin.
Puskajournalismin lukemista ei tarvitse hävetä. Siitä voi olla jopa ylpeä.
Tuosta telkkarin kyselytutkimusosastosta olen täysin samaa mieltä kuin sinäkin. Tiedotusoppia ( vastaa viestinnän opintoja) yliopistossa opiskellessani luin paljon tutkimuksia, jotka todistavat juuri tuota, mistä kirjoitit.
Media, ymmärsin sen, mutta halusin kertoa itse lisää :)
Lähetä kommentti