Keskustelupalsta

Subject: Mikä on turhaa, Posted Pinja

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, mikä on turhaa. Tarkoitan, millaiset keskustelut teidän mielestänne ovat turhia? Vai onko kaikella jokin merkitys? Mitä mieltä olette?

Posted Tomppa

No tää sun aihees on ainakin ihan turha.

Posted Pinja

Miten niin?

Posted Jatta

Mun mielestä monet julkkisjutut on ihan turhia. Mitä järkeä jauhaa jostain Tukiaisen silikoneista tai Sarasvuon salarakkaasta!?

Posted Pinja

Jatta, eli kaikki on turhaa, missä ei ole järkeä? Onko esim. taiteessa järkeä? Kuka määrittelee sen, missä on järkeä ja missä ei?

Posted Jatta

No kai kukin sen määrittelee itse. Mitä järkeä siis jauhaa julkkiksista, jos ei näe itse siinä mitään järkeä.

Posted Pinja

Totta. Miksiköhän niin monet sitten keskustelee niistä? Onko muiden mielestä niissä jutuissa sitten jotain järkeä? Tekeekö aiheista mielekkään yksinomaan se, jos niissä on jotain järkeä?

Posted Tomppa

Ämmä leikkii jotain Sokrateeta *huokaus*

Posted glooria

No mun elämässä ei ainakaan ole mitään järkeä.

Posted Tomppa

No vedä ittes kaulakiikkuun :D

Posted Pinja

Voisitko sä, Tomppa, vastata kysymykseeni ja lakata trollaamasta.

Posted Anna

Mun mielestä on ihan kiva jutella kaikenlaisista asioista. Enpä ole tullut miettineeksi, mikä on turhaa ja mikä ei. Jutellaan siitä, mitä kulloinkin tulee mieleen. Töissä on kiva jutella työkavereiden kanssa välillä uutisaiheistakin.

Posted Jatta

Puhuinkin vain omasta puolestani. En minä voi tietää, mikä kenellekin on turhaa ja mikä järkevää.

Posted Anna

Niin, ei kai kukaan pakota ketään keskustelemaan aiheista, jotka ei kiinnosta?

Posted Jatta

Mitä toi nyt tarkoitti, oliko se mulle tarkoitettu? En olekaan väittänyt, että pitää keskustella aiheista, jotka ei kiinnosta!

Posted Tomppa

Jatta vedä henkee välillä ja ota se herne pois nenästä :D

Posted Elmeri

Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Jotkut keskustelut ovat järkevämpiä kuin toiset, mutta enpä nyt menisi mitään turhaksi sanomaan.

Tai siis riippuu tietenkin siitä, jos ei itse halua keskustella jostain aiheesta ja silti joutuu siihen osallistumaan. Silloin siitä ei kait mitään saakaan irti ja se on aika turhaa.

Mutta mielestäni on vähän hölmöä leimata mitään tiettyä aihetta tai aihepiiriä kokonaisuudessaan turhaksi, koska emme voi tietää, miten kukakin ne keskustelut kokee.

Posted Pinja

Totta, Elmeri. Olen ihan samaa mieltä!

Posted Tomppa

No niin, get a room you two!

Posted Pinja

Onko pakko trollata koko ajan? Jos ei sulla ole järkevää asiaa, niin voitko olla hiljaa.

Posted Tomppa

Mua vituttaa tällanen jauhaminen, ketä kiinnostaa!

Posted Anna

Ilmeisesti sinua, kun täällä niin ahkerasti kommentoit?

Posted Jatta

Ensinnäkään mulla ei ole mennyt herne nenään ja toisekseen en jaksa enää jauhaa. Tää on ihan turha keskustelu, koska ei tähän ole mitään oikeaa vastausta.

Posted Pinja

Ei kai se vastaus ole aina tärkein, vaan se keskustelu, eri mahdollisuudet.

Posted Tomppa

Vitun huora!

Posted Elmeri

Niin, aika harvaan asiaan on lopulta vain yhtä ja oikeaa vastausta.

Posted glooria

Kaikki on ihan turhaa. Tai no joo, ehkä ei hengittäminen (ellei siis halua kuolla). Niin ja syöminen tietty, mutta suurin osa siitäkin on turhaa.

Koko elämä oikeastaan on aika turhaa. Mitä me täällä teemme? Syömme ja paskomme ja yritämme elää, niin että suruja olisi mahdollisimman vähän. What’s the point?

Posted Tomppa

Hommaa lääkitys! :D

Posted Oz

Surutkin kuuluvat elämään. Se on just toi, kun nykyään kaikki pitäis saada heti ja koko ajan pitäis olla kivaa. Sitten maailma kaatuu, kun tulee yksikin vastoinkäyminen.

Posted glooria

No onko tässä joku väittänyt, ettei surukin kuulu normaaliin elämään?

Posted Jatta

Pinjalle: Jäkä jäkä.

Posted Pinja

Olisko mahdollista, että käytäisiin tätä keskustelua asiallisesti?

Posted Tomppa

Ime munaa, lehmä!

Ihana Suomimesta TOP 5

Illallista syödessäni (täytettyjä herkkusieniä ja salaattia) luin samalla Ilta-Sanomia.

Iltiksessä oli juttu ”100 lomasuomen parasta” eli toimitus oli koonnut jutun asiantuntioiden ja lukijoiden avustamana kohteista, jotka pitää nähdä.

Jutun tyyli oli kyyninen etenkin kaupunkinähtävyyksiä (enkä nyt tarkoita vain Helsinkiä) kohtaan. Kaikki Helsingin kohteetkin oli merkitty otsikon ”pakkopullat Helsingissä” alle.

Tästä innostuneena haluan koota oman listani. Se on täysin subjektiivinen ja perustuu omiin kokemuksiini. Muusta kun on vähän paha kirjoittaakaan, kun en tiedä kaikkia Suomen nähtävyyksiä.

Tässä siis nyt äkkiseltään ensinnä mieleeni tulleet kohteet. Ne eivät ole missään arvojärjestyksessä, vaan kuvalatausjärjestyksessä.

1. Porkkalanniemi jossain Kirkkonummella. Siellä olisi paljonkin tutkittavaa ja samoiltavaa, mutta valitettavasti sinne asti en taida jaksaa pyöräillä tai muuten en jaksaisi välttämättä hillua siellä kunnolla, kun takaisinkin pitäisi päästä.

Viimeksi olin siellä vuosi sitten keväällä, kun sain miehen houkuteltua mukaan. Tuolloin löysin sieltä myös käärmeennahkakätkön ja näin livenä kyyn. Ja kaikki tietenkin kuvasin.


2. Viikki (Helsinki). Vanhan tehdasalueen kupeessa on myös luontopolku, jonne kannattaa ehdottomasti mennä. Siellä on kauniita maisemat ja tooosi korkea lintutornikin. Kuva päivässä -blogissani on myös pari kuvaa Viikistä.



3. Raaseporin rauniot. Mikä ihana miljöö ja paljon katseltavaa. Ympäröivä aluekin on kaunis jokineen. Rauniot sijaitsevat Snappertunassa.


4. Seurasaari. Se on oikeasti kaunis paikka ulkoilla ja nauttia raikkaasta ilmasta. Ja siellä on oravia. Seurasaaresta olenkin laittanut kuvia tänne aiemmin.

5. Strutsitila Syrjynen, Pälkäne(käy samalla Vehoniemen automuseossa ja näkötornissa!). Tila sijaitsee Pälkäneellä päätien varrella. Siellä on hyvät opasteet paikalle.

Tilalla on tietenkin strutseja (ja jos hyvin käy, niin näet poikasia ja muniakin - me näimme niitä kaikkia!), mutta myös mm. porpja, sikoja, "bambeja" ja kotieläimiä (kaneja, kissoja).

Tilalla voi nauttia kahvit ihanassa miljöössä. Henkilökunta on todella mukava.

Listani ei ole kovin omaperäinen, mutta eipä se ole tarkoituskaan. Lisäksi se painottuu aika paljon ulkona olemiseen ja ulkoiluun.

Olisi kiva kuulla sinun listasi kuvineen (jos on kuvia, ilman kuviakin saa osallistua), joten haastan kaikki halukkaat osallistumaan tähän. Ja ilmottakaa minullekin, jos osallistutte, niin tulen katsomaan.

Ajatus tässä takana on, että saisimme kaikki kiinnostuneet uusia vinkkejä siitä, mihin mennä.

Ja jos se ei maantieteellisesti tai muuten ole mahdollista juuri nyt, niin ainakin tietoisuutemme kasvaa ja voimme pistää paikat korvan taakse tulevaisuutta varten.

Ps. Myös sisäkohteet (näyttelyt tmv.) ovat sallittuja!

Puskajournalismi

Edelliseen postaukseeni liittyen haluan vielä kertoa omasta suhteestani mediaan, lähinnä iltapäivälehtiin ja ns. puskajournalismiin.

Alati vähenevien uutisten tilalle on tullut massiivisia liitteitä ja viihdeosiokin vie nykyään tilaa enemmän kuin ns. uutissivut.

Noh, sellainen lienee ajanhenki enkä siihen nyt jaksa puuttua. Luen itse kaikenlaisia juttuja monista eri lähteistä. Julkkisjuorut eivät juuri kiinnosta, mutta luen niitäkin joskus.

Pääasiassa luen juttuja netistä eri lähteistä, sillä minulle tulee vain Hesari (eräs alan lehtikin tuli, mutta sen kanssa on koko ajan ongelmia ja se on taas lakannut tulemasta – ei voi tajuta!).

Se on siis ainoa paperilehti, jota luen satunnaisia muita lehtitilauksia lukuun ottamatta (viimeksi taisi tulla tilattuna Hyvä Terveys). Ja viikonloppuisin ostan yleensä Ilta-Sanomat.

En ole idiootti lukija, joka uskoo kyseenalaistamatta kaiken. Jos jokin aihe tai juttu minua oikein kiinnostaa, niin silloin luen siitä monesta eri lähteestä.

Minulla ei ole mitään rajoja sen suhteen, mistä kaikkialta juttuni luen.

En myöskään jaottele lehtiä ”hyviin ja pahoihin” tyyliin noita ei voi lukea ja noita voi.

Itse kutsun Seiskaa ja vastaavantyyppisiä lehtiä ja samalla tyylillä tehtyjä juttuja ”Puskajournalismiksi”. Mielestäni kuvaa hyvin niiden tyyliä. Jokaisessa maassa on omat puskajournalistinsa.

Se, kuinka tarpeellista tällainen sitten on, on jokaisen oma asia. Itse ostan jopa sen Seiskan joskus kotiini. Se on hyvää parveke- ja vessalukemista: Paljon kuvia ja vähän tekstiä.

Jos minulta kysytään, niin Seiska alitti riman oikein kunnolla vain silloin (en ole lukenut joka numeroa, joten en tiedä mahdollisista muista rimanalituksista), kun julkaisi kuvan Lordin laulajasta Tomi Putaansuusta.

Hän oli tullut julkisuuteen Lordina ja tehnyt selväksi, ettei kaipaa henkilökohtaista julkisuutta. Sitä olisi mielestäni pitänyt kunnioittaa.

Ne taas, jotka joka toinen päivä esittelevät garderobiaan, kertovat ”masennuksestaan”, keikistelevät verkkosukissa, kertovat ihmissuhteistaan jne. ovat ihan eri asia. He ovat valinneet sellaisen julkisuuden.

Kaikkein suurimmat naurut saan kyllä siitä, kun joku julkkis tulee kertomaan (KATSO KUVAT! Meikki ja hiukset, Raila Hulkkonen, vaatteet Serpentiini) lehden palsoille, että poistuu julkisuudesta, koska ei kestä sitä.

Miksi näitä juttuja sitten luetaan (kaikki eivät tietenkään lue – en yleistä!)?

En tiedä, en osaa vastata edes omalta osaltani, miksi luen ns. puskajournalismia(kin) ja katselen kuvia (noh, kuvia katson kyllä puhtaasti teknisessä mielessä).

Eräs selitys, jota tähän usein tarjotaan, on se, että saa kokea itsensä paremmaksi kuin muut lukiessaan julkkisten toilailuista. Kaikki julkkisjututkaan eivät tosin kerro heidän toilailuistaan, vaan joskus ihan vain heidän ajatuksistaan ja näkemyksistään.

Minua taas kiinnostaa ihmisten ajatukset ja järjenjuoksu. On myös mielenkiintoista lukea ihmisistä, joilla on ihan erilainen elämäntilanne, ajatusmaailma jne. Ja kyllä, joskus on kiva vaan tirskua toisten (minun mielestäni) tyhmyydelle.

En jaksa myöskään koko ajan olla lukemassa politiikkaa tai muuta yleisesti hyväksyttävää ja sivistynyttä. Minulla ei ole tarvetta esittää mitään kulturellia älykköä, joka lukee vain laatulehtiä, koska en sellainen ole.

Synnyttäkää saunassa!

Mediavaikuttaja (vaikuttaa lähinnä Seiskan nettisivuilla tv-blogissaan, jota en valitettavasti/onneksi saanut auki koneellani) Timo T.A Mikkonen julistaa samaa virttä kuin aina ennenkin (eli kritisoi lähes kaikkia muita paitsi itseään. Tällä kertaa ovat vuorossa jälleen Suomen nuorukaiset).

KATSO NYT KUVA (ja video) TÄÄLTÄ!

Samaan aikaan mediavaikuttajan vaimo vaikuttaa Ilta-Sanomien nettisivuilla, jonne hän on saanut ihka oman blogin. Blogin nimi on Suorat sanat, jossa jatkuu sama virsi kuin Mikkosen päässä muutenkin.

Tällä kertaa kyytiä saa media ja etenkin naistoimittajat, jotka ovat vallanneet toimitukset ja keittelevät kilvan omasta päästään parisuhdekriisejä julkkiksille.

Mitään ei taaskaan perustella. Olisin halunnut nähdä tutkimuksen, jossa on eritelty julkisuuden henkilöiden eroista kirjoitetut jutut ja tilastoitu ne (toimittajan) sukupuolen perusteella.

Tällainen tutkimus pitäisi tietenkin tehdä, sanotaanko nyt vaikka, 20 viimeiseltä vuodelta, jotta kehityskaarta voi analysoida.

”Naistoimittajat kirjoittavat oikein kilvan mitä ivallisempia ja mielikuvitusta suruttomammin ruokkivia parisuhderaportteja. Miehet ovat useimmiten tulilinjalla, oli syytä tai ei”, Mikkonen ilmoittaa blogissaan.

Nii-in, mikä siinä on, etteivät ne ämmät voi pysyä siellä keittiössä tekemässä ruokaa ja sängyssä panemassa lapsia alulle? Synnyttääkään eivät enää osaa. Kivunlievitystä pitää kyllä saada, kun mitään kipua ei kestetä.

Kyllä kuulkaa ennen kestettiin! Menkää saunaan synnyttämään älkääkä valittako. Siitä on sitten lyhyt matka sinne lieden äärellekin tekemään miehelle sapuskaa, kun pellolta (paitsi että miehet eivät nykyään tule pellolta, vaan toimistosta jossa ovat kuluttaneet housujensa ahterin reikäiseksi) saapuu.

Ja nyt seuraa avoin kysymys Nina Mikkoselle (olen ihan satavarma, että hän vastaa!!!!*)? Muutkin saavat vastata.

Käytitkö sinä kivunlievitystä synnytyksissäsi?

Vaikka onhan Nina toki poikkeus, koska… Koska. Noh, lisään sen tänne sitten kun keksin.

Antakaamme kuitenkin kotirauha Sarasvuolle ja Kuituselle, sillä Sarasvuon mukaan Virpi on työssään maailmanmestari, minä omassa työssäni melkein Suomen mestari.

Lue Sarasvuon liikuttava avautuminen kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ. KATSO MYÖS KUVA (ps. sen saa klikkaamalla ISOmmaksi), että tunnistat hänet varmasti kadulla, jos hän sattuu tulemaan vastaan!

Mikäs tämän kirjoituksen pointti sitten oli – vai oliko sitä? Keksikää itse, tai olkaa keksimättä.

***

Kyllä, olen tietoinen siitä über-trendikkäästä asenteesta, jonka mukaan media on ISO paha susi, joka ei tee mitään oikein.

Milloin kerrotaan liikaa (joku voi järkyttyä), milloin liian vähän (salailua!), milloin vääristä aiheista (No ei NOISTA tarvitsisi kyllä kirjoittaa, mutta silti olen selvillä NIISTÄ, koska luen ne, koska media PAKOTTAA minut siihen), milloin kyseessä on ajojahti jonkin ihmisen maineen pilaamiseksi (VanhanenKO/KÖ!!!??), milloin ei olekaan kyseessä ajojahti (VanhanenKO/KÖ?!?!??!) vaan muuten vain (toimittajan ja koko median) huono käytös jne.

Jep, olen samaa mieltä että etenkin juttujen otsikointi on joissakin lehdissä lähtenyt pahasti lapasesta. Siinä vaiheessa, kun otsikko antaa ymmärtää ihan muuta kuin itse juttu, se on mielestäni huono, vaikka olisikin myyvä. Itse asiassa se on harhaanjohtavaa ja minusta se on kuvottavaa.

Itse työskennellessäni toimittajana (kymmenisen vuotta sitten) osa otsikoistani meni uusiksi, mutta harhaanjohtavat, yliampuvat ja jopa naurettavat pelleotsikot olivat vielä silloin onneksi harvinaisempia.

Mutta kas, mikäs se oma otsikko tässä onkaan. No eikös olekin raflaava, houkuttiko lukemaan tämänkin paskajutun? :D

*Neljä huutomerkkiä by Oskari Katajisto. En tiedä onko tämä inside-läppä, mutta ainakin Tiina tajuaa tämän.

Alaluisu

(Kehykset Picnikistä, yleensä teen ne itse, mutta nyt en)

Vastaan ed. postausten kommentteihin, kun jaksan. Nyt en jaksa, ei huvita ja vituttaa jne.


EDIT 27.6. Kello 12.00

Havaitsin, että tämä kuvahan sopii Luovan Lauantain haasteeseen, joka julkistettiin tänään:

"Millainen on sinun katastrofisi joka johtaa harmoniaan? Miten kuvaisit samassa työssä tai muutamassa eri työssä näitä ääripäitä? Onko sinulla ensin harmonia joka muuttuu katastrofiksi vai toisin päin?"

En yleensä selittele töitäni, mutta pieni alustus on paikallaan.

Ihmisen syntymä on valtava katastrofi - etenkin vauvalle, joka on saanut lillua turvallisessa kohdun lämmössä.

Tämä katastrofi on myös uuden alku, matka harmoniaan (toivottavasti). Yksilöllistä ja monien tekijöiden summa sitten on, milloin tuo harmonia saavutetaan.

Joskus koko elämä on yhtä harmonian tavoittelua, sillä sitähän kai useimmat joko tietoisesti tai tiedostamattaan tavoittelevat.

Rapistukoot rauhassa?

Eräässä *blogissa on esiintynyt keskustelua, siitä saako hylättyjä taloja kuvata. On uhattu jopa virkavallalla ja muutenkin oltu varsin vihamielisiä.

Vihamielisyys johtunee pelosta, että talon sijainti paljastuu yleisemmin ja toisaalta siitä, että kuvaaja sotkisi paikkoja.

Jopa minun blogiini on tullut kommentti, jossa kommentoija oli närkästynyt siitä, että roudaan kamaa näistä kuvaamistani taloista mukanani.

Noh, vetäkää henkeä.

En koskaan ota mitään mukaani autiotaloista (ei siis hae mm. vessapaperia hylätyistä taloista). En edes siirtele tavaroita, sillä haluan kuvata sellaisena kuin paikka on, enkä tehdä mitään lavastuksia. En myöskään piirtele tai tee graffiteja näiden talojen pintoihin.

Ilkivalta on ikävää, kyllä. Perusteeton jeesustelukin on aika tylsää. Luulen, että kuvien talot voi tunnistaa ja paikallistaa vain ne, jotka niistä ennestään tietävät.

Itse en jakele täällä talojen sijainteja. Tosin pyydettäessä voin ne s-postilla mahdollisesti kertoakin, jos kysyjä vaikuttaa tervejärkiseltä (tämä siksi, etten välttämättä halua jotain hullua mielipuolta perääni, sillä vierailen näissä taloissa aina silloin tällöin katsastamassa, mitä niille kuuluu. Pari onkin palanut jo maan tasalle ilkivallan takia).

Kaikki katoaa. Nämä talot on hylätty sinne, jätetty omilleen. Monista näkee, että ne tekevät hidasta kuolemaa eikä niitä voi enää peruskorjata (peruskorjaa nyt taloa, jonka katto on olkkarin lattialla).

Itse olen onnellinen, että minulla on nämä kuvat. Mietin, millaista elämää taloissa on vietetty, miksi talot ovat jääneet tyhjilleen. Harvemmin talon tarinaa saa kuulla, mutta joskus voi käydä niinkin.

Ja jonakin päivänä näistä taloista ei muistuta enää mikään. Kun niiden päällä seisoo kasa betonia "modernissa" muodossa.

Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä hylättyjen talojen kuvaamisesta.

*linkitän, jos saan luvan. Tämä on sen verran arkaluontoinen asia, etten halua linkittää kysymättä ensin bloginpitäjän mielipidettä.

Naimatilanteen päivitys

Nyt on sitten naimauutinen julkistettu myös miehen vanhemmille. Hieman olivat ihmeissään, kun olemme pitäneet asiaa salassa niin kauan, mutta ihan hyvin he sen ottivat.

Seuraava ”paljastus” pitäisi sitten tehdä koskien vanhempiani. Heidän voi olla vaikea ymmärtää, miksi hei eivät todennäköisesti tapaa vanhempiani ikinä, ellei heille hieman valota taustoja.

Pitäisiköhän teidän tavata jossain vaiheessa mieheni vanhemmat?

Vastaus selvin päin:

- Ilman muuta olisi kiva tavata heidät. Katsotaan joku päivä… (sitten puhelu lopetetaan kiireesti eikä mitään sovita koskaan).

Vastaus kännissä:

- Kyllä, olisi todella mukava tavata X:n vanhemmat! Milloin nähdään, sovitaan nyt heti aika ja istutaan sitten vaikka iltaa, jutellaan mukavia ja plaa plaa (Mitään ei sovita ja jos sovitaankin, niin niillä ei ole mitään merkitystä).

Olen tässä juhannuksen aikana saanut päähäni, että leikkaan hiukset. Olin jo eilen kovasti alkamassa itse niitä leikkaamaan, mutta mies sai puhuttua minut ympäri. Hän sanoi, ettei jaksa sitä vinkunaa, kun koko homma menee ihan puihin.

Hänellä taitaa olla tuoreessa muistissa aiemmat kotiparturileikkini, jotka ovat aina päätyneet siihen, että hiivin häpeissäni kampaajalle.

Viimeisimmässä leikkausoperaatiossa tein itselleni uuden lookin leikkaamalla otsatukan ja vähän muualtakin. Kampaajalla sitten leikattiin tukkaan kerroksia, että saadaan epämääräisyydet pois. Otsatukalle ei voinut tehdä muuta kuin tasoittaa eripituiset haivenet.

Vähän jännittää onnistunko pitelemään itseni kurissa tänään. Pitäisi varmaan piilottaa varmuuden vuoksi sakset.

Tämä(kään) ei muuten ole kännipostaus. Tunnustan kyllä, että edessäni seisoo viinilasi, mutta olen nauttinut vasta pari siemausta. Ja kuvassa on hääkimppuni, jonka varta vasten ostin kuvausta varten.